Kanadan suomalaisten jäljillä

Siirtolaisten historiaa ja sukututkimusta

Uhmattaria, osa 2

Taas on luettu Varpu Lindströmin Uhmattaret-teosta sukututkijan silmin. Edellinen osa löytyy täältä. Tällä kertaa tutkittavat henkilöt on valittu osasta ”Naisten työ”, sivut 127-180. Yksi keskeinen tähänkin osaan haastateltu, Sanni Salmijärvi, esiteltiin jo edellisessä kirjoituksessa. Muutamat tässä esitellyistä henkilöistä jäävät ilman syntymäpaikkaa ja vanhempia, ehkä joku lukijoista tunnistaa sukulaisensa ja täydentää tietoja. Jos ei kirja ole omassa hyllyssä, kannattaa hakea se kirjastosta tai hankkia antikvariaatista.

Martta Lehto , sivu 131

Martta Maria Lehto (1895 – ?) ei esiinny kirjan alkuperäispainoksessa, mutta viittaus Petroskoissa vuonna 1978 tehtyyn Martta Laitisen haastatteluun on lisätty suomalaiseen laitokseen. Myös Martan kuva kirjan valokuvaliitteessä on vain suomalaisessa painoksessa.

Martta tosiaan saapui Halifaxiin joulukuussa 1923 ja suuntasi Sioux Lookoutiin kuten haastattelussa kertoi. Ilmeisesti elokuussa samana vuonna tullut aviomies ei ollut ehtinyt tiedottaa olinpaikkaansa, ja Martta sanoo tulleensa etsimään miestään. Joka tapauksessa hän on kirjassa esimerkkinä naisesta joka hankki nopeasti hyvät rahat metsäkämpän kokkina, 100 dollaria kolmessa kuukaudessa säästöön.

Martan ja hänen puolisonsa Matias Pietari Lehdon (1893 – ?) tarkempi alkuperä jää toistaiseksi hämäräksi. Molemmat olivat syntyneet Helsingissä, ja vaikka heidän syntymämerkinnöissään on vanhempien nimet ja iät, en ole heidän jäljilleen päässyt. Pariskunta päätyi Albertaan, missä Matias työskenteli hiilikaivoksessa. Tähän päättyivät sukututkimuslähteet pariskunnasta.

Varpu Lindström kuitenkin kirjoitti artikkelin Martan elämästä samoihin aikoihin Uhmattarien kanssa. Myös siihen viitataan vain kirjan suomalaisessa versiossa. Martta ja Pekka Lehto lähtivät vuonna 1931 Neuvosto-Karjalaan, missä he liittyivät NKP:een, erotettiin ja otettiin 1939 takaisin. Pekka osallistui talvisotaan puna-armeijan riveissä, mutta puhdistettiin uudelleen ja lähetettiin Siperiaan kuolemaan. Martta palasi sodan jälkeen Petroskoihin ja avioitui amerikansuomalaisen Jussi Laitisen (1895-1974) kanssa. Martta oli elossa vielä vuonna 1989. Jussi Laitisen alkuperä Suomessa on hämärä.

Aino Norkooli, sivu 131

Aino Norkooli (1901-1990) oli myös metsäkämpillä keittäjänä, ja kirjoitti sisarelleen lähtevänsä takaisin Suomeen kunhan on säästänyt 300 taalaa. Avioliitto ja lapsi tuli väliin, ja Aino valitti kun tulot tämän takia putosivat.

Aino oli kotoisin Karinaisista, tyttönimeltään Högerman. Hän ja puolisonsa Nick Norkooli (1885-1982) asuivat ensin Fort Williamissa kun Nick oli rautateillä töissä, ja 1940-luvulta alkaen kaupungin lounaispuolella farmareina. Nick oli tullut Kanadaan Karijoelta yli nelikymppisenä.

Ida Konnila, sivu 133

Ida Konnila (1884-1944) joutui vuonna 1922 metsäurakoitsijaksi Parry Soundin alueelle, kun hänen puolisonsa Timo Konnila oli häipynyt omille teilleen.

Vapaus, 12.8.1922 sivu 3

Könnilät olivat yrittäjähenkisiä sosialisteja, Timo Könnilä (n.1879-1938) oli jo vuosikymmentä aiemmin mainostanut Michiganin Marquettessa olevansa seudun ”ainoa sosialistinen ruokakauppias”. Timo ja Ida olivat avioituneet Michiganissa vuonna 1904, ja tulivat Kanadaan vuoden 1931 väestönlaskennan mukaan vuonna 1916.

Ida oli syntynyt Oulussa Heikki Määtän ja Anna Kosusen ainoaaksi lapseksi. Heikki kuoli kun Ida oli puolivuotias, ja Anna avioitui Oskar Wilhelm Mecklinin kanssa. Ida käytti Mecklin-sukunimeä ennen avioliittojaan. Oskar kuului pohjoispohjalaiseen Mecklin-sukuun, jonka jälkeläisistä ainakin osa tunnetaan Merenheimo-nimellä.

Timo palasi kotiin parin vuoden poissaolon ja monien Idan julkaisemien etsintäilmoitusten jälkeen. Vapaus-lehden ilmoitusten mukaan he myivät oman farminsa ja hankkivat isomman maapalan josta yrittivät myydä osia farmariksi haluaville. Vuodelta 1938 löytyy Timon hautakivi Sprucedalessa, mutta ei kuolintodistusta, joten hän on saattanut kuolla jossain muualla. Ida avioitui vielä suomalaisen Frans Julius Degerthin (1891-?) kanssa. Kummankin aviomiehen sukujuuret jäävät nyt hämärän peittoon, vaikka tiedossa on syntymävuodet ja -paikat sekä vanhempien nimet.

Siiri Mary Leaf, sivu 137

Siiri Mary Leafin (1906-1922) kovasta kohtalosta nuorena kotiapulaisena kertoi hänen isänsä Adolf Leaf (1874-?) Vapaus-lehden kuolinilmoituksessa. Siiri oli syntynyt Lahdessa vuonna 1906 Adolf ja Ida Lehtisen (1871-1908) Padasjoelta muuttaneeseen perheeseen. Ida kuoli parin vuoden kuluttua, ja Siiri emigroitui isänsä, tämän uuden puolison Hilma Niemisen (1886-1982) ja kahden sisaruksen kanssa vuonna 1910. Adolf työskenteli hiilikaivoksissa ensin Albertassa ja sitten British Columbian Nanaimossa, mihin perhe asettui pysyvästi.

Hilma Niemisen alkuperä jää toistaiseksi hämäräksi.

Vapaus, 30.5.1922 sivu 3

Helmi Vanhatalo, sivut 146-147

Helmi Helena Vanhatalosta (1909-2007) ei ole jäänyt muita lähteitä kuin hautakivi Sault Sainte Mariessa. Varpu Lindströmin haastattelussa hän kuvaili värikkäästi kotiapulaisen elämää ja monien suomalaisnaisten liioiteltuakin itsetuntoa ja ammattiylpeyttä.

Helmin puoliso Arvo Vanhatalo (1908-1979) oli kotoisin Porista, ja saapui Kanadaan vuonna 1928. Hän työskenteli kirvesmiehenä Haltonissa, ja pariskunta asui vanhemmiten Sault Ste Mariessa.

Hilja Sihvola, sivu 155

Hilja Sihvola (1907-2002) kertoi omia kokemuksiaan Toronton kotiapulaismarkkinoista 1930-luvun alussa. Kun käveli ulos huonosta palveluspaikasta, oli jo seuraavaksi päiväksi tarjolla uusi.

Hilja oli kotoisin Säkkijärven Lahnajärveltä, Antti Ihalaisen ja Anna Lyijysen perheestä. Hän tuli Kanadaan vuonna 1929, ja avioitui Asikkalasta tulleen Paavo Taka-Sihvolan (1906-1988) kanssa. He saivat kaksi tytärtä.

Lydia Punni, sivut 163-165

Varpu Lindström ei paljasta haastattelemiensa ”puolimaailman” naisten – viinanmyyjien, salakapakoitsijoiden, ilotalon emäntien, prostituoitujen – nimiä, mutta Lydia Ränkman (1894-1986) Vancouverista päätyi tietämättään salakapakkaan töihin. Hän päätti ottaa asioista selvää ja tehdä muistiinpanot ”koska arveli sen päivän tulevan, kun kukaan ei usko minkälaista eläminen oli Vancouverissa vuonna 1924”. Kirjassa on otteita Lydian muistiinpanoista, useimmat mainitut naiset ovat leskiä, vanhojapiikoja tai ”elävän leskiä” joiden asema virallisilla työ- ja avioliittomarkkinoilla ei ehkä ollut kehuttava.

Lydia oli kotoisin Lapin pitäjästä ja saapui Vancouveriin vuonna 1924. Seuraavana vuonna hän avioitui toisen lappilaisen, Nestor Punnin (1888-1964) kanssa. Pariskunta pysyi Vancouverin alueella mutta jäi nähtävästi lapsettomaksi.

Lähteet

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *