Suomalaiset poikamiehet, jotka työskentelivät metsäkämpillä viikot, joutuivat miettimään asumisjärjestelyjään viikonloppuisin ja työttömyysjaksojen aikana. Monet voivat asua tuttavien nurkissa maatilalla varsinkin jos työpaikka oli pitempiä aikoja lähimetsissä. Monet maksoivat pysyvästä petistä asuntolassa joita isompien talojen omistajat pitivät, vuokraan kuului yleensä myös ruoka ja vaateluoltoa. Amerikkalainen nimitys näille oli ”poikatalo”. Poikataloilla ei ollut mitään sääntelyä, joten niiden isäntäväkeä, toiminta-aikaa ja sijaintia ei voi varmasti selvittää. Väestölaskentadokumenteissa toki erottuu tutkimushetken tietoja.

Hotelli oli monien valinta viikonlopun viettoon. Huone oli halpa, koska alakerrassa oli baari ja ruokasali joista hotelli keräsi merkittävimmät tulot. Arkisin hotellissa vietti yön lähialueiden uudistilallisia jotka tulivat kaupunkiin myymään tuotteitaan ja hankkiman tarvikkeita. Esim. Nolalusta PeeDee-juna tuli iltapäivällä kaupunkiin, ja takaisin ei päässyt ennen aamua. Suomalaisten suosiossa olivat luonnollisesti maanmiesten pitämät hotellit, joita oli sekä Port Arthurissa että Fort Williamissa.

Kieltolaki ei ollut mitenkään täydellinen Kanadassa, siihen oli provinssikohtaisia lievennyksiä eri aikoina. Yleisesti kieltolaki päättyi 1927, ja perustettiin Liquor Control Board, joka valvoi mm. hotellien alkoholikäytäntöjä ja yleistä siivoutta.

Erkkila / CN Hotel

Lumijokelainen Isaac Erikkilä (1845-1907) saapui Port Arthuriin 1883. Hän oli vuosisadan loppupuolella keskeinen henkilö pienessä suomalaisyhteisössä. Häneen luotettiin uusien tulokkaiden opastajana, ja hän oli todistajana useimmissa suomalaissiirtolaisten vihkitilaisuuksissa. Hän perusti Erkkila Hotelin veljensä Albertin kanssa Cumberland Streetin varteen Canadian Northern -rautatieyhtiön aseman lähelle. Jo ennen vuosisadan vaihdetta rautatieyhtiö osti kiinteistön, ja hotelli jatkoi toimintaansa CN Hotel -nimellä vuoteen 1972 saakka, jolloin se purettiin liikennejärjestelyjen tieltä. Erikkilän suku toimi hotellin johdossa käsittääkseni loppuun saakka.

Isaac oli avioitunut New Yorkissa toisen lumijokelaisen, Maria Näppälän (1860-1928) kanssa keväällä 1883, ja ensimmäinen tytär syntyi vielä samana vuonna Port Arthurissa. Sekä Isaac että Albert kuolivat v. 1907, ja vanhin poika Isaac Adolph (1885-1955) kutsuttiin Toronton yliopistosta jatkamaan hotellinpitoa. Hän toimi johtajana lankonsa Peter Miltonin kanssa kuolemaansa saakka.

Kuten oli tyypillistä, Erikkilän ja Miltonin perheet asuivat hotellin parhaissa sviiteissä. Myös muita hotellin pitempiaikaisia työntekijöitä asui siellä useita vuosia. Heitä olivat mm. baarimikko David Hanson (1896-1966) jonka vanhemmat olivat suomalaisia uudistilallisia Gorhamin Lappessa, sekä Säkkijärveltä tullut portieeri-talonmies Anton Husu (1876-1947).

Vendome Hotel

CN Hotel oli suhteellisen siisti ja hyvämaineinen suomalaishotellien joukossa. Sen sijaan vastapäinen Vendome Hotel, 127 Cumberland oli jatkuvasti alkoholitarkastajien silmätikkuna. Hotellin omisti ruotsalainen Oskar Burström (1890-1948), ja hänen jälkeensä hänen suomalainen vaimonsa Tyyne os. Saarinen ja poikansa Ross Oscar Burstrom. Oskarin veli Gottfrid Bustrom omisti Kimberley-hotellin, hänenkin vaimonsa oli suomalainen impi Tuominen (1905-46).

Simpson Hotel

Simpson Hotel Fort Williamissa Simpson- ja Dease-katujen risteyksessä oli suosittu ja pitkäikäinen, se tuhoutui tulipalossa vasta v. 2000. 1940-luvulla sen omisti suomalainen Waino Jacobson (1905-45). Hän oli Karijoelta tulleiden Jaakko Rajalan ja Edla Sivulan poika. Wainon puoliso oli Kauhajoelta tullut Maria Pukkila (1910-2000).