Lokakuussa 1919 Kanadan viranomaiset järjestivät kampanjan jolla pyrittiin jarruttamaan sosialistisen ajattelun leviämistä. Lyhyenä aikana yritettiin ratsioilla ottaa kiinni ”kiellettyä kirjallisuutta” levittävät aktivistit ja takavarikoimaan painotuotteita ennen levittämistä. Ähtäristä 1912 saapunut Edward Ollikkala (1888-1948) piti tuolloin kirjakauppaa Fort Williamin Simpson-kadulla.

Canadan Uutiset -sanomalehti julkaisi uutisen Port Arthurissa ja Fort Williamissa tehdyistä pidätyksistä.

2000 dollarin sakko olisi ollut kenelle tahansa suomalaissiirtolaiselle ylivoimainen maksettava, kun rahavarat yleensä laskettiin korkeintaan kymmenissä dollareissa. Myös paikallinen sosialistijärjestö oli tuohon aikaan huonoissa varoissa Työkansa-sanomalehden konkurssin takia, mutta jollain pikajärjestelyllä sakkorahat saatiin kokoon. Edwardin velipuoli Charles Ollikkala (1884-1933) oli Fort Williamin sosialistiosaston johtajia, ja osasto organisoi ”puolustuskomitean” joka järjesti kansalaiskeräyksen Ollikkalan hyväksi. Loppuraportti keräyksen tuloksesta julkaistiin Vapaus-sanomalehdessä syyskuussa 1921. Lahjoittajista anteliaimpia näyttävät olleen erityisesti Nolalun uudisasukkaat, ja monet paikalliset yrittäjät – mm. räätälit Matti Maine ja Otto Wilen – ja ähtäriläislähtöiset tuttavat – mm. Herman Hautanen, Henry Maa ja Kalle Lassila – vastasivat suurimmista lahjoituksista.

Veljeksistä vanhempi Kaarle Kustaa oli tullut Kanadaan 1909 vaimonsa Loviisa Rovion kanssa, ja asui aluksi hyyryläisenä Vihtori Mesimäen luona Fort Williamissa. Hän oli, paitsi sosialistiaktiivi, sekatavarakauppias pääasiassa omissa liikkeissä, lukuunottamatta paria vuotta International Co-Op – osuuskaupan hoitajana.

Edward oli avioitunut Kalajoelta tulleen Hilda Tilviksen kanssa v. 1914. Hän lähti jupakan jälkeen Canadian Pacific -rautatieyhtiölle töihin ja oli vuoden 1921 alussa mukana Grant-aseman suomalaisten rautatieläisten kanssa Vapaus-lehden uudenvuodentervehdyksessä. Perhe asui kuitenkin jo 1921 väestönlaskennan aikaan Ignacen lähellä. On hyvinkin mahdollista että Edward oli toisessa roolissa rautatieläisten ammattiliiton organisaattorina.

Pääosan elämästään Edward oli Intolassa osuuskaupan hoitajana, ja pyöritti loppuvuosina biljardisalia Bay Streetillä. Perheessä oli kaksi lasta Usko ja Irma jotka molemmat asuivat myöhemmin Toronton alueella. Myös veljesten äiti Karoliina Ollikkala tuli vanhoilla päivillään Kanadaan ja asui Edwardin luona Intolassa ja Port Arthurissa kuolemaansa asti.