Malakias Vilenius (1822-1914) ei itse käynyt koskaan Kanadassa, mutta törmäsin häneen omien Kanadan-serkkujeni esivanhempia tutkiessani. Hänen tarinansa kaipaa uudelleenkertomista.
Malakiaan legenda on kerrottu Eino Saaren mainiossa paikallishistoriateoksessa Entinen Karvia. Seuraavassa muutama ote pohjustukseksi (siv. 513-514)-
Tämä on surullinen kertomus karvialaisesta lahjakkaasta ja yritteliäästä
Kun Mustialan Maamieskoulu 1840 aloitti toimintansa haki hän ja pääsi
nuorukaisesta, joka ensimmäisenä karvialaisena lähti opin tielle, saavuttaen
alussa menestystäkin, mutta joutui sitten koettelemusten kouriin ja palasi takaisin Karviaan köyhänä ja uskalluksensa menettäneenä, sekä kertomus hänen kanssaan avioituneesta ylhäisen venäläisen kenraalin tyttärestä, joka ei kotonaan ollut tottunut minkäänlaisiin talouden askareisiin, ja joka täällä joutui askaroimaan köyhän, puutteenalaisen mökin emäntänä.
sinne oppilaaksi… Kun Malakias sai oppikurssinsa päätökseen, kirjoitti Itä-Suomessa tilan omistava venäläinen kenraali koulun johtajalle, että -tämä lähettäisi hänelle
tilanhoitajaksi jonkun parhaista oppilaistaan ja johtaja lähetti sinne Wileniuksen.
Muistitiedon mukaan nai Wilenius kenraalin tyttären Aleksandra Worob-
jeffin ja kävi senjälkeen Karviassa rouvaansa näyttämässä. He ajoivat kenraalin vaunuissa, joita veti kaksi komeata hevosta. Senaikaiset karvialaiset
olivat sanoneet, ettei niin komeata kyytiä ole ennen Karviaan ajanut ja ehkei
jälkeenpäinkään pitkään aikaan. Rouva oli ollut puettuna loistavaan silkkiin ja hänen krinuliinihameensa oli ollut niin leveä, ettei hän mahtunut kirkonpenkkiin istumaan, vaan joutui seisomaan kirkonkongilla.
Kaikki olisi kait sujunut hyvin eteenkinpäin, mutta sitten teki kenraali vararikon ja menetti tämän maatilansakin, ja niin pehtoorikin joutui lähtemään tilalta.
Malakiaan työpaikka Karjalassa saattoi hyvinkin löytyä Mustialaan tulleen tiedustelun perusteella. Tila ei kuitenkaan kuulunut minkään valtakunnan kenraalille. Hännilän tila Hiitolassa, missä Malakias oli renkivoutina 1850-53, kuului Käkisalmessa apteekkia pitäneelle Petter Henrik Dorrendorfille (1785-1855). Apteekkari oli jo iäkäs, ja hänen luutnanttipoikansa oleskeli Pietarissa. Tila siis tarvitsi kokopäivätoimista hoitajaa.
Malakias avioitui v. 1852 Viipurissa Alexandra Vorobjeffin (1825-68) kanssa. Alexandran isä Andrei Vorobjev ei myöskään ollut kenraali, vaan Viipuriin sijoitetussa 23. tykistöprikaatissa nimikkeellä mestarismies. Kaikesta päätellen Vorobjev oli siviilimies, todennäköisesti aseseppä. Varuskunnan tanssiaisissa tytär on ehkä omaksunut ”kenraalien tyttärien” elkeet mistä karvialaisten muistitieto kertoo.
Pesti Hännilässä kesti kolmisen vuotta. Sen jälkeen Vileniukset pitivät kestikievaria Kurkijoen Savojan kylässä, kunnes ottivat v. 1860 muuttokirjan takaisin Karvialle. Ehkä säästöt olivat huvenneet vaatevaraston ja huonekalujen hankintaan, kun Karvialta piti lähteä useammalla hevosella talkoovoimin muuttokuormaa hakemaan.
Vileniuksen perheen vaiheet Karvialla ja myöhemmin naapurikylässä Kauhajoen Nummikoskella lienevät Eino Saaren tekstissä pätevästi kuvattu.
Mutta miten kaikki tämä sitten liittyy Kanadan suomalaissiirtolaisiin? Malakiaan ja Alexandran tytär Alexandra avioitui Kauhajoella Antti Pitkärannan kanssa. Heidän jälkeläisistään Lydia Nummikoski ja Nikolai Niemi lähtivät Kanadaan 1906, ja asettuivat Nolalun länsipuolelle Silver Mountainin ja Whitefish-järven seudulle. Lydian tyttärentytär Violet avioitui pikkuserkkuni Ted Maen – Vihtori Mesimäen pojanpojan – kanssa, ja siksi minullakin on Kanadassa Malakiaan jälkeläisiä lähisukulaisina. Lydia väitti tietävänsä että Malakias eli 106-vuotiaaksi. Ehkä tällainen lievä liioittelu on suvulle ominaista, Malakias kuoli Kauhajoella 1914 92-vuotiaana.
- Saari, Eino: Entinen Karvia, Karvian kotiseutuyhdistys ry 1977:513-515. https://digi.kirjastot.fi/items/show/125168 Viitattu 30.4.2024
- Malakias Vileniuksen jälkeläiset. https://www.geni.com/list/descendants/6000000061328342824#6 Viitattu 30.4.2024
Vastaa