Kanadan suomalaisten jäljillä

Siirtolaisten historiaa ja sukututkimusta

Ilmaista maata

Tiedot ilmaiseksi jaettavasta viljelysmaasta siirtolaisille olivat houkutelleet suomalaisia Amerikkaan jo pitkään. 1800-luvun loppuvuosina tiedettiin myös, että USA:n puolella maat olivat jo vähissä, mutta Kanadassa oli vielä iskemätöntä maata tarjolla.

Mesimäen talo Ähtärin Mäkikylällä oli jo annettu vanhimman pojan isännöitäväksi, ja nuoremmat tavalla tai toisella ostettu ulos jotta talon jakamiselta vältyttäisiin. Sama tilanne oli lukemattomilla muilla tiloilla ja torpilla. Siirtolaisuus näyttäytyi nuoremmille pojille houkuttelevana vaihtoehtona tie- ja metsätöille mitä maaseudulla oli tarjolla, ja kaupunkien tehdastöille.

Kanadassa Ontarion ja läntisten provinssien uudisasutus perustui vuonna 1872 hyväksyttyyn Dominion Lands Act -lakiin josa maanjako mallinnettiin USAn Homestead Act -lain tapaan 160 eekkerin (n. 65ha) tiloiksi. Tarkoitus oli houkutella etenkin maanviljelystä harjoittavia uudisasukkaita siirtymään Pohjois-Ontarioon ja läntisiin provinsseihin, mkä tuli helpommaksi kun Canadian Pacific Railwayn rautatieyhteys Kanadan halki valmistui 1885.. Tässä mielessä kyse oli Kanadan kolonisaation jatkamisesta ennestään ”asumattomille” alueille.

Ontariossa kaavoitettiin viivotinta käyttäen neliönmuotoisia Township-alueita jotka jaettiin vaakasuuntaan 6-8 Concessioniin ja pystysuunnassa tavallisimmin 12 Lottiin. Lotin pohjoinen ja eteläinen puolikas oli kumpikin n. 160 eekkeriä elleivät tiet, joet tai järvet nipistäneet tilaa pienemmäksi. Thunder Bayn alueella alueet oli pääosin valmiiksi kaavoitettuina vuoden 1885 paikkeilla. Uudistiloja jaettiin kuitenkin alkuvuosina vain vähän, ja suurimittainen asutus alkoi vasta vuosisadan vaihteen tienoilla.

Uudisasukas sai lotinpuolikkaan asuttavakseen pienellä maksulla kolmeksi vuodeksi ehdolla että hän rakentaa sinne asumuksen, asuu siellä puolet joka vuodesta, ja raivaa siellä viljelysmaata. Jos ehdot täyttyivät, uudisasukas sai maalle patentin joka muutti sen omaisuudeksi jonka voi vapaasti myydä kokonaan tai osittain. Muuten sopimus raukesi ja tila meni uudelleen haettavaksi uudisasukkaille.

Monilla Thunder Bayn alueilla maa ei ollut erityisen viljelykelpoista, ja uudisasukkaat hankkivat usein lisätuloja työskentelemällä alueen metsäkämpillä tai myymällä tukkipuita omalta tilaltaan.

Mistä sitten tiedämme keitä uudisasukkaat olivat, missä heidän tilansa oli ja kuinka sille kävi? Preeria-provinssien (Manitoba, Alberta, Saskatchewan) osalta tietoja alkuperäisistä homestead-sopimuksista on digitoitu, mutta Ontarion osalta jäämme pimentoon, tiedot ovat tarkasteltavissa vain arkistoissa mikrofilmeiltä.

Seuraava lähdeaineisto on väestölaskentadokumentaatio. Kanadassa meille relevantit väestönlaskennat tapahtuivat 1901, 1911, 1921 ja 1931. Jos siis uudisasukas teki sopimuksen 1905 ja joutui luopumaan siitä 1908 kun ehdot eivät täyttyneet, emme voi tietää siitä mitään. Sama henkilö on kuitenkin saattanut hankkia metsätöillä sen verran rahaa että on voinut ostaa jonkin toisen tilan ja esiintyy siksi omistajana jo 1911 väestönlaskennassa.

Suomalaisasutus 1921
Thunder Bayn lähiympäristön suomalaiskeskittymät v. 1921. Kuvan lähde: A Chronicle of Finnish Settlements in Rural Thunder Bay, s. 12

Chronicle-teoksessa (Bay Street Project 2, 1975) on julkaistu yksityiskohtaisia karttoja joita olen suurennuslasin kanssa tutkinut, ja merkinnyt suomalaisperheiden asuinpaikat sen ja muiden lähteiden perusteella yleensä isännän profiilin yleistietoihin. Vuoden 1921väestönlaskentasivuilla on tiloille myös tarkat sijainnit esim McIntyressa, Waressa ja Gorhamissa. Muina vuosina sijainnit jäävät osittain arvailujen varaan – tietojen keräilijän reittiä voi usein päätellä tiestön ja muiden kulkureittien perusteella.

Nolalun alueesta on tarkemmat tiedot julkaistu Nolalu Homesteaders -projektissa. Tiedot perustuvat perustutkimukseen jonka projektin yhteistyökumppani Harold Alanen teki alun perin oman kirjaprojektinsa yhteydessä, ja hänen ja muiden yhteistyökumppaneiden ensi käden tietoihin alueella asuneista perheistä. Projektisivun pääosa sisältää talonhaltijaluettelot melko kattavasti neljän alueen (Lybster, Marks, Strange ja Devon) osalta, ja valittuja osia myös Gillies- ja Pearson-alueilta. Valitettavasti multa suomalaisalueilta ei ole vastaavaa tutkimusta tehty 1970-luvun Bay Street -projektin jälkeen.

  1. Burkowski, G. (ed), A Chronicle of Finnish Settlements in Rural Thunder Bay (Bay Street Project 2), Thunder Bay 1976
  2. Alanen, Harold, They Came From All Around, Thunder Bay 2015
  3. Nolalu homesteaders

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *