Oiva W. Saarisen¹ ”historiallinen geografia” Between a Rock and a Hard Place² on sisällöltään rikkaimpia teoksia Kanadan suomalaisista. Sen kohdealue on Sudburyn ympäristö, ja lähestymistapa maantieteellinen, kuten alan professorille sopiikin.

Kirja kuvaa Sudburyn ja sen ympäristöön muodostuneiden suomalaiskylien ja kaivospaikkojen historiaa, suomalaisten asutushistoriaa ja toimintaa. Tarkat kartat joka alueesta antavat myös siirtolaissukulaisiaan etsiville suomalaisille vihjeitä näiden asuinpaikoista ja naapureista. Keskeisiä paikkoja ovat Sudburyn kaupunki, Copper Cliffin, Creightonin ja Garsonin kaivoskaupungit, ja monet uudistiloiksi kaavoitetut kaupungit kuten Louise, Walden ja Waters.

Paikallishistorian lisäksi kirjassa on 20 minielämäkertaa alueella eri tavoin ja eri aikoina vaikuttaneista suomalaisista. Näissä on vihjeitä myös sukututkijalle, mutta sisältö keskittyy luonnollisesti henkilöiden toimintaan ja merkitykseen. Tätä artikkelia ja sen seuraavaa osaa varten olen tutkinut näiden henkilöiden suomalaisia sukujuuria, luonut heille ja puolisoilleen geni-profiilin tai täydentänyt olemassaolevaa, ja tarvittaessa liittänyt profiilit genin maailmanpuuhun mahdollisimman monen isovanhempansa kautta. Saarisen kirjoittamia elämäkertoja referoidaan vain lyhyesti, ja henkilöesittelyissä on käytetty muitakin lähteitä. Mahdolliset poikkeavat faktat saavat selityksen profiilien lähdeviitteissä.

Thomas Jacobson, ensimmäinen pioneeri

Tuomas Karppi (Nysén) (1866-1938), syntyisin Isostakyröstä, oli Sudburyn alueen ensimmäinen suomalainen, tosin vain yksi yhdestätoista jotka tulivat Juhannuksen aikaan 1885 jalkaisin jäätyään työttömiksi Sault Ste Marien ratatyömaalta. Thomas sai kunnian olla ensimmäinen suomalainen joka kirjattiin Canadian Copper Companyn palkkalistoille Copper Cliffissa. Hän työskenteli kaivoksissa 15 vuotta, ja hankki sitten maatilan Watersista joka oli juuri perustettu uudistila-alueeksi.

Thomas oli perustamassa Copper Cliffin Wuoristo-seurakuntaa ja toimi sen johtotehtävissä 21 vuotta. Hän oli pitkään myös Watersin kaupunginvaltuutettu (councillor).

Thomas avioitui Ylistarossa syntyneen Sanna Kreeta Fransin (1865-1934) kanssa ja heillä oli 7 yhteistä lasta, jotka kaikki pysyivät Sudburyn alueella.

Frank ja Reeta Anderson, maitotilalliset

Frank Anderson (1880-1944) syntyi Kalvolassa pohjalaiseen Lillbackan rautatieläisperheeseen, joka asui kymmenisen vuotta Kuurilassa kunnes palasi Kauhavalle. mistä oli lähtenytkin. Frank lähti 17-vuotiaana Amerikkaan ja tuli Copper Cliffiin Minnesotan kautta vuonna 1901. Samana vuonna hän avioitui Utajärvellä syntyneen Reeta Peltoniemen (1882-196) kanssa. He saivat kaksi tytärtä ja kuusi poikaa.

Frank ja Reeta Anderson tunnetaan Anderson Farm Museum -turistikohteesta Waldenin kaupungissa Copper Cliffin länsipuolella. Frank osti farmin maat 1910-luvulla, mutta jatkoi kaivosten esimiestöitä pääosan ajasta, ja Margareta kantoi päävastuun maatilan toiminnasta. Alkuperäinen 40 eekkerin tila kasvoi 366 eekkeriin, ja erikoistui maidontuotantoon joka palveli lähiseutujen ohella pääasiassa Creightonin kaupunkia. 1930-luvulla karjan pääluku oli korkeimmillaan 90, ja vakituisia työntekijöitä perheenjäsenten lisäksi 6. Reeta jatkoi tilan pitoa Frankin kuoleman jälkeen vuoteen 1958. Vuonna 1977 kaupunki osti osan tilasta ja sen rakennukset, ja museo avattiin vuonna 1985.

Karl Lehto, painija-liikemies

Karl Rudolf Lehto (1888-1985) syntyi Teiskossa Maria Paulina Lehtosen aviottomana poikana. Maria oli joutunut huutolaiseksi vanhempien kuoltua nälkävuosien aikaan, ja muutti poikansa kanssa Tampereelle vuonna 1887. Karl harrasti urheilua nuorena ja menestyi painijana jo 17-vuotiaana. Michiganiin muutettuaan hän työskenteli metsäkämpillä ja aloitti samalla ammattilaispainijan uransa. Kalle tuli tunnetuksi myös Suomessa, ja kävi voittamassa Suomen mestaruuden vuonna 1911. Yli 200 ottelun jälkeen hän päätti aktiiviuransa ja vuonna 1916 perusti vaatetusliikkeen Sudburyyn.

Karl jatkoi vaatekauppiana kolmessa eri liikkeessä vuoteen 1944, ja harrastusmielessä myös painijana vuoteen 1925 asti. Hän omisti kolme vuokrataloa Sudburyssa ja Windsorissa.

Karl avioitui vuonna 1918 Lillian Sämpilän (1898-1963) kanssa. Lillian oli syntynyt Michiganissa Kannus-lähtöiseen perheeseen. Heillä oli ainakin neljä lasta, joista kolmella on jälkeläisiä eri puolilla Kanadaa. Myös Karlin äiti Maria Lehto tuli leskeksi jäätyään Sudburyyn, missä hän kuoli vuonna 1934.

Arvi Heinonen, kiihkeä pastori

Arvi Isak Heinonen (1887-1963) syntyi Helsingissä Iisakki Heinosen 8-lapsiseen räätäliperheeseen. Häh hankki pappiskoulutuksen Massachusettsissa, mistä presbyteerinen kirkkokunta lähetti hänet Copper Cliffiin vuonna 1913, tehtävänä lähetystyö koko Pohjois-Ontariossa Sault Ste Mariesta Timminsiin.

Heinonen solmi kiinteät suhteet kaivosyhtiöihin, ja onnistui käännyttämään suomalaisia presbyteereiksi, kun luterilaiset seurakunnat olivat heikosti organisoituja ja varattomia. Hän oli vahvasti assimilaatiopolitiikan puolella, ja järjesti koulutusta joka tähtäsi siirtolaisten kanadalaistamiseen. Tätä varten hän perusti ”kansalaisopiston” Finnish People’s Institute. Vielä tunnetummaksi hän tuli kiihkeänä antikommunistina, joka hallituksen tuella ilmiantoi vasemmistolaisia suomalaisia työnantajille, ja toimitti syyttäjäpuolelle todisteita vasemmistolaisten oikeusjuttuihin. Vuonna 1918 hän luetteli omia saavutuksiaan tällä alalla presbyteerikirkon historiaa varten³.

Heinonen avioitui vuonna 1912 Pirkkalassa syntyneen Cecilia Kronholmin (1882-1946) kanssa, ja he saivat kahdeksan lasta, joista kaksi kuoli pieninä. He asuivat ja toimivat pitkään Sudburyn alueella, mutta muuttivat vuonna 1934 Timminsiin, missä viettivät loppuelämänsä.

Lempi Johnson, julkkisyrittäjä

Lempi Dagmar Rautjärvi (1901-98) syntyi Säkkijärvellä, mutta perhe liikkui eri puolilla Kymenlaaksoa ja päätyi lopulta Pohjois-Amerikkaan. Lempi ja sisaruksensa ottivat sukunimen Lake. Lempi loi uraa laulajana ja työskenteli sanomalehdissä, mutta teki pääuransa kauppiaana Sudburyn vaate- ja turkisliikkeissä, ja hankki oman liikkeen vuonna 1942. Sodan jälkeen hänellä oli jokaviikkoinen suomalaisten suosima radio-ohjelma.

Lempi avioitui vuonna 1922 Pyhtäällä syntyneen Richard Johnsonin (1895-1953) kanssa. Richard oli taksiyrittäjä, mutta lopetti sen ja toimi Lempin turkisliikkeessä. Richard kuoli auto-onnettomuudessa 1953. Perhe oli lapseton.

Eläkkeellä Lempi vietti osan vuodesta Kaliforniassa ja Floridassa, ja avioitui Koivistolta 50-luvulla tulleen Victor Hoikkalan (1918-95) kanssa.

J.W. Ahlqvist, kommunistiveteraani

Johan Werner Ahlqvist (1876-1940) esiteltiin lyhyesti jo Toronton räätäleiden yhteydessä. Hän syntyi Torniossa, ja joutui 10-vuotiaana orpona huutolaiseksi räätäliperheeseen, missä sai myös ammattiopin. Hän muutti Torontoon vuonna 1903, ja oli keskeisiä henkilöitä Ison Pajan räätäliyhteisössä. Hänellä ja puolisollaan Ida Syväniemellä (1877-1962) oli neljä lasta.

Ahlqvistin tärkein ura sijoittui Torontoon, missä hän oli keskeinen johtohenkilö Canadan Suomalaisen Järjestön johtotehtävissä, sen pääsihteerinä 1919-26. Myöhemmin hän toimi Vapaus-lehden liikkenhoitajana. Terveyssyyt pakottivat hänet 1930-luvulla luopumaan tästä tehtävästä, ja hän muutti Louiseen Sudburyn lähelle.

Ahlqvist piti tärkeänä että suomalaiset siirtolaiset voivat järjestäytyä suomenkielisiin yhdistykseiin ja julkaista suomenkielisiä lehtiä. Kun Kanadan valtiojohto pyrki torjumaan sosialistiaatteiden leviämistä siirtolaisten keskuuteen ja estämäään muiden kuin valtakielisten järjestöjen toiminnan, Ahlqvist kirjoitti vuonna 1918 kaunopuheisen kirjeen⁴ oikeusministerille, missä hän perusteli tätä oikeutta ja sen hyödyllisyyttä myös Kanadalle. Vaikka CSJ vuoden 1924 jälkeen monessa suhteessa alistui Kominternin ohjaukseen joka vaati kansallisten pyrkimysten alistamista internationalismille, käytännössä järjestön suomenkielinen julkaisu- ja kulttuuritoiminta jatkui yhtä keskeisenä kuin ennenkin.

Aku Päiviö, runoilija ja lehtimies

Aku Päiviö (1879-1967) syntyi Kärsämäellä Maria Koposen aviottomana poikana. Hän otti Torniossa asuessaan sukunimen Päiviö, ja lähti vuonna 1902 Amerikkaan. Hän toimi lehtimiehenä Michiganissa, ja 1905 lähtien Raivaaja-lehden toimittajana Fitchburgissa. Hän avioitui viitasaarelaisen Ida Hännisen (1882-1968) kanssa v. 1906, ja he saivat kahdeksan lasta joista kolme kuoli nuorena.

Vuonna 1912 perhe muutti Kanadan Port Arthuriin, ja hankki uudistilan Dawson Roadin seudulta, Alppilan suomalaiskylästä. Päiviön sanotaan keksineen kylälle nimen. Fitchburgin ja Alppilan aikona Päiviö oli tuotteliaimmillaan runoilijana ja näytelmäkirjailijana, ja julkaisi kuusi runokoelmaa, kolme romaania ja useita näytelmiä. Hän oli omaksunut sosialistisen maailmankatsomuksen ja toimi aktiivisesti paikallisjärjestöissä. Raoul Palmgren kirjoitti laajan esittelyn ja analyysin Päiviön kirjallisesta tuotannosta⁵.

Kirjoittaminen ja maanviljely oli huonosti kannattavaa, ja vuonna 1929 Päiviöt muuttivat Sudburyyn, missä Aku toimi Vapaus-lehden toimittajana. Vuonna 1939 hänestä tuli Liekki-kirjallisuuslehden päätoimittaja. Liekin pääsisältönä oli sen lukuisien avustajien kirjoittamat runot, novellit ja jatkokertomukset. Päiviön 70-vuotispäivän kunniaksi Liekki julkaisi juhlanumeron vuonna 1949, ja myöhemmin samana vuonna Päiviö jäi eläkkeelle.

Päiviön lapsista Jules ja Allan saivat akateemisen koulutuksen. Jules oli arkkehtuurin professori, ja Allan psykologian professori. Jules tuli tunnetuksi Espanjan sisällissotaan osallistuneiden kanadalaisten edustajana.

Bruno Tenhunen, Vapaa Sana

Bruno Armas Tenhunen (1898-1985) syntyi Viipurissa puuseppäperheeseen, ja sai itsekin puusepän koulutuksen. Sisällissodan jälkeen hän toimi Kuopiossa Savon Kansa -lehden toimittajana, ja valittiin eduskuntaan vuonna 1924. Jo edellisenä vuonna hänet oli pidätetty poliittisen toimintaansa takia, ja vankeustuomion vahvistamisen jälken hänet todettiin kelpaamattomaksi kansanedustajan työhön. Vapauduttuaan hän muutti perheineen Kanadaan.

Tenhunen toimi Vapaus-lehden toimittajana Sudburyssa, mutta kun lehti Kominternin painostuksesta siirtyi entistä jyrkemmin Moskovan linjalle, Tenhunen ja Reynold Pehkonen riitautuivat CSJ:n johdon kanssa, ja perustivat vuonna 1932 uuden sosialistijärjestön ja Vapaa Sana -lehden. Järjestöjen linjataistelu jatkui pitkään kovasanaisena molemmissa lehdissä, mutta Vapaa Sana vakiinnutti asemansa ja ilmestyi vuoteen 2012 asti.

Tenhunen työskenteli pitkään osuusliikkeiden johdossa Timminsisssa ja British Columbiassa. Hän palasi Vapaan Sanan toimittajaksi, ja oli perustamassa Canadan Suomalaista Historiaseuraa.

Tenhusella ja hänen puolisollaan Tyyne Kokkisella (1895-1975) oli Suomessa syntynyt poika Teuvo (Ted), joka sai lääkärikoulutuksen ja toimi lääkärivaimonsa kanssa Sudburyssa.

Wm Eklund, Vapaus

Vilho Teodor Eklund (1906-1985) syntyi Porissa, vanhemmat olivat suutari Frans Eklund (myöh. Urala) ja Olga Isosavo. Hän emigroitui Kanadaan vuonna 1928, ja jo muutaman vuoden kuluttua toimi Canadan Suomalaisen Järjestön organisaattorina Torontossa ja Timminsin-Kirkland Laken alueella. Vuodesta 1937 hän työskenteli Sudburyssa Vapaus-lehdessä, sen päätoimittajana 1940-1974 lukuunottamatta sotavuosia 1943-44. Sodan jälkeen Eklund toimitti Canadan suomalaisten sotilaiden muistoalbumin, jossa esiteltiin Kanadan aktiivipalveluksessa toiseen maailmansotaan osallistuneita suomalaisia .

Sanomalehden lisäksi Eklund toimitti Vapaus-kustantamon lukuisat erikoisjulkaisut ja vuosittaisen taskukalenterin. Hän oli CSJ:n historiatoimikuinnan vetäjä, ja kirjoitti järjestön vuonna 1983 julkaistun historiateoksen⁶. Teos sisältää valtavan määrän faktoja, muistelmia, valokuvia ja analyysia järjestön toiminnasta eri ajanjaksoina ja monilla elämänalueilla, mutta kärsii sekavasta rakenteesta ja henkilö- ja asiahakemiston puutteesta. Eklundin oma laaja arkisto⁷ on talletettu Kanadan kansallisarkistoon CSJ:n arkiston yhteyteen.

Eklund avioitui 1940-luvulla Aliina Rantakankaan (1905-1997) kanssa. Heillä ei ollut yhteisiä lapsia.

Lauri Pikkusaari, kirkonmies ja historian harrastaja

Lauri Taneli Pikkusaari (1911-1965) syntyi Lapualla, alun perin Isonkyrön Åkerblad-sotilassukuun. Hän avioitui vuonna 1936 Miehikkälässä syntyneen opettajan Olga Alastalon (1908-1976) kanssa, ja he lähtivät Kanadaan keväällä 1938 puolivuotiaan Elina-tyttären kanssa. Kanadassa syntyi vielä poika Erkki vuonna 1942.

Pikkusaari toimi pappina Timminsin-Porcupinen alueella, ja 1943 alkaen Copper Cliffin Wuoristo-seurakunnassa. Papintoimen ohessa hän oli runoilija, säveltäjä ja kuoronjohtaja. Copper Cliffin aikana hän syvensi historian ja sukututkimuksen harrastustaan ja toimi Canadan Suomalaisen Historiaseuran arkistonhoitajana. Hän julkaisi vuonna 1948 kirjan Copper Cliffin suomalaiset ja Copper Cliffin evankelis-luterilainen Wuoristo-seurakunta. Hän oli myös Suomen Sukututkimusseuran jäsen, ja julkaisi artikkeleita Genos-lehdessä ja seuran vuosikirjoissa.

Vuodesta 1858 alkaen Pikkusaari toimi pappina Michiganissa ja Wisconsinissa, ja hän kuoli USA:ssa vuonna 1965.

Lähdeviitteet

1. Oiva W. Saarinen, Elämäkerta ja teosluettelo, Laurentian University. Haettu 21.5.2025 ↩︎
2. Oiva W. Saarinen, Between a Rock and a Hard Place, A Historical Geography of the Finns in the Sudbury Area, Waterloo 1999 ↩︎
3. Edward W. Laine, A Century of Strife, Siirtolaisuusinstituutti 2016, sivu 60. Haettu 3.6.2025 ↩︎
4. Laine 2016, 36-40 ↩︎
5. Palmgren, Raoul, Joukkosydän I, Porvoo 166, sivut 451-468 ↩︎
6. Eklund, Wm, Canadan rakentajia, Toronto 1983. Builders of Canada, translated by Vappu Tyyskä, Toronto 1987 ↩︎
7. William Eklund Fonds, Archives of Canada. Haettu 19.7.2025 ↩︎